Mielikki metsän emäntä

Miten pienestä voi lähteä inspiraatio käyntiin? Tiedätkö sen tunteen, kun joku sanoo sivulauseessa räjähteen lailla loksahtavan ideansiemenen? Mulle kävi juuri näin. Otin ystäväni miehestä muutaman syksyisen potretin. Näistä kuvista sanoin hänen olemuksestaaan tuovan mieleen moderni metsän Tapio. Tästä kommentista lähti liikkeelle vyyhti, joka päättyi siihen että miesmalli kysyi, onko hänen puolisonsa silloin Mielikki?

Muutama poistaus sitten saatoitte huomata, että humalasalkosen varjossa tehty fantasiakuvaus sytytti mua hurjalla tavalla (tästä sinne ;) ) Tuossa Mielikki kommentissa kiteytyi se kuinka olen jo pitkään luonnossa liikkuessani bongaillut erilaisia luonnonläheisiä kuvauspaikkoja. Samoin rakkaan ystäväni sydän sykkii luonnolle ja hän on aina siellä liikkuessaan kuin osa sitä kauneutta. Hän ikäänkuin kuuluu sinne. Kuvauspäiväksi valikoitui täysin sattumalta Mielikin nimipäivä 23.9.

Riippue kuvauksesta vaatteet ja look ovat yleisesti aina ratkaistava "ongelma". Mallilla oli mielestäni hyvä ajatus naturaalista lookista, jota korostettiin hiilellä tuomaan lisää maanläheisyyttä ja fantasia kulmaa. Mallin idea oli myös punoa ruskan väreistä kuvausrekvisiittaköynnös. Vaatteet olivatkin aivan viime tinkaan asti kysymysmerkki. Lopulta päädyttiin käyttämään raskasta shaalia sidottuna köydellä. Yksinkertaista ja kaunista.

Kalevalaisuus oli hauska raami kuvaukselle. Yhtäaikaa kuvausasetelma on tuttu vaan myös uusi ja raikas. Tilaa oli tulkinnalle sekä mallilla että kuvaajalla. Kiersimme Saaren kansanpuistossa sijaitsevan soittuneen lammen ympäri. Pysähdyimme aina kun tuntui siltä ja kuvasimme pari ruutua lisää.

Metsän emännän valtaistuimet

Juuret maassa vaan vapaa kuin tuuli

Kuvaus kesti osapuilleen tunnin ja tuntui hyvin uuvuttavalta, mutta kotiin palattuani kaikki tuntui sen arvoiselta. Mallin upea tulkinta suomalaisen naiseuden ytimestä sen villistä ja vapaasta lämmöstä sai minut valitsemaan editti pöydälle paljon hyvin erilaisia kuvia. Valintaa oli hyvin vaikeaa tehdä, kuten minulla editissä yleensä. Osa kuvista puhui luonteikkaan ja lämpimän värimaailman kieltä ihan luonnostaan. Toiset kaipasivat vähän rohkeampaa editointia.

Veden äärellä

Vesi on elementtinä kiehtova. Heiastuksineen se tuo kuviin aina syvyyttä.. Itsestäni tuntuu että se vahvistaa ympärillään olevia asioita. Kansanpuistossa vettä on aina yleisestä uimarannasta tällaisiin suolampiin asti. Ihanaa toisaalta asua näin rikkaassa ympäristössä, josta kuvauspaikkoja löytyy käytännössä kivenheiton päästä.

Vahva nainen

- Itsetutkiskelulla lähemmäs omaa sielua -

Kun päästät pedon itsestäsi irti, annat sisimpäsi värien näkyä

Näihin kuviin olen käyttänyt oman ylitse vuotavan liioitteluntarpeeni. Näissä kuvissa en ole piilottanut editointijälkeä, vaan kilistellyt sillä vierustoverin kristallilasia. Oma luontoni on liioitteleva ja siksi tuntuu niin hyvältä välillä hullutella ja kääntää nuppia kunnolla kaakkoon. Pakko myöntää että näiden kuvien tekeminen ei myöskään ole katsottu kelloa. Olen kuitenkin niin tyytyväinen, kun saan toteuttaa itseäni ja omaa luovuuttani juuri sellaisella tavalla harrastukseni puitteissa kuin itse haluan.

Värit... niiden intensiivisyys tai hillitseminen. Kontrastit, varjot ja sävyt. Mikään näistä ei olisi mitään, jos tulkinta ei olisi jo kuvassa itsessään. Ilman tätä lahjakasta mallia olisi näistä kuvista jäänyt paljon sielua kokematta. Uskomattomia ovat ne, jotka tulevat kameran eteen sielultaan alasti.. Juuri sellaisena kuin ovat.

Viimeisenä säästin teille sokerin pohjalle ;) Kun näin tämän kuvan, joka on nyt tekstin alla, minun oli pakko ottaa se heti työpöydälle. Tällainen epäjärjestelmällisyys ei kuulu yleensä työskentelyprosessiini. Aurinko teki minulle aidon ihmeen, kun illan valo alkoi kuvausten lopussa paistaa sopiaan kulmaan. Tämä kuva on aivan upea. Niin luonteva ja juuri sitä mitä halusin. Tässä Mielikki todella ilmestyy metsän kulkijalle.

"Voitko haistaa kuolevat lehdet ja kostean sammaleen? Voitko kuulla hiljaisuudessa lintujen laulun ja metsän unohtuneen huminan? Tunneto ihollasi pois hiipivän viimeisen lämpimän päivän häiveen, kun aurinko laskee? Yksinäisyytesi halkeaa, kun suolammen reunalla tyhjästä ilmestyy kaunis neito hiuksiaan sukimaan. Jos nyt käännät katseesi voi olla, että neito onkin poissa. Voi olla että onni suosii sinua metsässä kulkiessasi tai valtavien vanhojen puiden varjot halaavat sinua eksyttävän samanlaisina."

Kiitos kärsivällisyydestä mallille jälleen kerran. Kiitos herralle jonka puolikkaasta lauseesta idea lähti. Kiitos luontoäidille ihanasta kuvaussäästä <3

Seuraavaan kertaan,

Noora